Vaskelan Sukuseura ry

Sukuvaakuna kultainen ortodoksiristi kuvaa sekä uskonnollista perinnettä että elämää siunaavaa Jumalan armoa.

Kultainen aaltokoroinen palkki symbolisoi niin Taipaleenjoessa olevan Vaskelankosken voimaa kuin kylän asujamiston ehtymätöntä runovirtaa. "Riisnieme Anti" sanoin:

"Tuuli toi miul sata sannua
tuhat ilma tuuitteli,
virret virtana tulliit
sanat aaltoina ajjoit."

Kultainen kannel kertoo suvun vuosisataisesta kalevalaisesta runonlaulaja- ja tietäjäperinteestä sekä elämän kuohut murtumatta kestäneestä tahdosta ja uskalluksesta soittaa omaa säveltä.

Vaakunan värit viestivät suvun aitokarjalaisista juurista; Waski-sukua asui Suvannon taipaleella Vaskelan kylän tienoilla ainakin jo 1400-luvulta alkaen.

Vaakunan on suunnitellut taiteilija Liisa Björn Ikka-sukuhaarasta.

Vaskelan Sukuseura ry:n

"tarkoituksena on toimia Waski-suvun asuttaman Sakkolan/Metsäpirtin Vaskelan perintötilan ja siitä muodostuneen Vaskelan kylän asukkaiden ja heidän jälkeläistensä yhdyssiteenä sekä koota ja vaalia suvun ja kylän menneisyyteen liittyvää tietoa ja kymmenien kalevalaisten runonlaulajiensa kulttuuriperinnettä."

Sukuseura on perustettu toukokuussa 1985. Jäsenmäärä toukokuussa 2015 oli 213 henkilöä.

Vaskela oli Karjalankannaksen ainoa inkeroisjuurinen karjalainen ortodoksikylä ja kansanrunouden sekä muun kalevalaisen perinteen merkittävin aarreaitta koko Suomessa. Perinteitä on tallennettu monien kymmenien vaskeloisten voimin sukuseuran julkaisuihin. Waski-suku ja Metsäpirtin Vaskela -kirja ilmestyi syksyllä 2001, Waski-suku ja Metsäpirtin Vaskela II keväällä 2004 sekä Waski-suku ja Metsäpirtin Vaskela III keväällä 2005.

Sukututkimus ja sen täydennykset ovat osina sukukirjoissa.

Sukuseuran kunnianosoitus menneille sukupolville, Metsäpirtin Vaskelan kalevalaisten runonlaulajien ja tietäjien muistomerkki, paljastettiin Helsingin ortodoksisella hautausmaalla elokuussa 2005.

Muistomerkin on suunnitellut kivisti Liisa Koskivaara-Riukula Ripakko-sukuhaarasta.