Muistomerkki paljastettiin Helsingin ortodoksisella hautausmaalla 20.8.2005. Hankkeen toteuttaminen ehdotuksen hyväksymisestä paljastamiseen kesti kolme vuotta.

Lähestyimme muistomerkin sijoittamisasiassa Helsingin ortodoksista seurakuntaa joulukuussa 2002. Seurakunnanneuvosto päätti helmikuussa 2003, että muistomerkki voidaan sijoittaa seurakunnan hallitsemalle alueelle ja nimesi pastori Mitro Repon seurakunnan edustajaksi hankkeeseen. Isä Mitro kehoitti tarkan sijaintipaikan selvittämisessä ottamaan yhteyden arkkitehti Sakari Siitoseen, joka on virkamiehenä vastannut Helsingin kaupungin julkisille paikoille tulleista muistomerkeistä.

Muistomerkin suunnittelu kohdennettiin toukokuussa 2003 jäsentiedotteella suvun jäsenistölle.

Arvosteluraatiin kutsuttiin syksyllä 2003 kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Raati, johon kuuluivat Häiväojan lisäksi Sakari Siitonen ja Mitro Repo, valitsi joulukuussa 2003 yksimielisesti jatkosuunnitteluun kivisti Liisa Riukulan ehdotuksen "Suvanto".

Seurakunnanneuvosto hyväksyi muistomerkin suunnitelman ja tarkan sijoituspaikan alkukesällä 2004.

Kaikki valmistelevat työt, muistomerkin suunnittelu ja asiantuntija-apu saatiin lahjoituksina.

Tarjouskilpailu muistomerkin toteuttamisesta käytiin loka-marraskuussa 2004. Toimitussopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2004. Rahoitustarpeeksi budjetoitiin 20 000 euroa.

Suosittelijoina avustushakemuksissamme olivat Kalevalaseuran puheenjohtaja, professori Pekka Laaksonen, SKS:n Kansanrunousarkiston arkistonjohtaja, professori Lauri Harvilahti ja Ortodoksisukujen Tutkijapiirin puheenjohtaja Johannes Sidoroff.

Avustuksia myönsivät Karjalan Kulttuurirahasto, 3000 euroa, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, 2000 euroa sekä Marjatta ja Eino Kollin Säätiö, 1000 euroa. Perusteiltaan poikkeukselliset avustukset olivat arvokas huomionosoitus sukuseurallemme.

Tarvittava oma rahoituspaketti, 14 000 euroa, saatiin kokoon pääosin jäsenistön rahalahjoituksina sekä sukukirjojen myyntituottoina. - Yhteishenki osoittautui edelleenkin mahtavaksi voimavaraksi.

Runonlaulajien ja tietäjien esittely on pelkistetty muistomerkissä 36:een 1800-luvulla syntyneeseen, kansanrunouteemme nimellään tallennettuun henkilöön. Tallennettuja on kaikista yhdeksästä sukuhaarastamme. He liittävät jälkipolvemme verisitein perisuomalaiseen sukupolviemme ketjuun.